KHO LINJASI USEITA KILPAILUNRAJOITUSLAIN TULKINTAKYSYMYKSIÄ ASFALTTIKARTELLIA KOSKEVALLA PÄÄTÖKSELLÄÄN
Korkein hallinto-oikeus määräsi Suomen kilpailuoikeuden historian suurimmat seuraamusmaksut niin sanotussa asfalttikartelliasiassa 29.9.2009 antamallaan päätöksellä. Yhteensä 82,55 miljoonan euron sakoista suurin yksittäinen seuraamusmaksu 68 miljoonaa euroa määrättiin Lemminkäinen Oyj:lle ja oli samansuuruinen kuin Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle vuonna 2004.
Seuraamusmaksujen määrää koskevan kilpailupolitiikan linjaamisen ohella korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla on huomattavaa ennakkopäätösarvoa usean, aiemmin tulkinnanvaraisena pidetyn kilpailunrajoituslain säännöksen sisällön määrittämisessä. Tämä koskee etenkin näytön arviointia ja EY:n kilpailuoikeuden prosessuaalisten sääntöjen soveltamista suomalaisessa hallinto-oikeudellisessa menettelyssä..
Näytön arviointi. Korkeimman hallinto-oikeuden suorittama näytön arviointi poikkesi olennaisesti siitä, mitä markkinaoikeus on noudattanut viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään. Markkinaoikeuden käytäntö on muistuttanut läheisesti siviili- ja rikosprosessissa noudatettavia periaatteita.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan elinkeinonharjoittajien välistä kiellettyä yhteistyötä koskevan asian arvioinnissa on otettava huomioon todisteiden löytymisen ongelmat ja se seikka, ettei kilpailuasiassa esitetylle näytölle voida asettaa samoja vaatimuksia kuin näytölle rikosasiassa. Näin ollen tällaisen kielletyn yhteistyön toteamisessa voidaan korkeimman hallinto-oikeuden mukaan käyttää myös päättelyä: toisiaan muistuttavat tapahtumat ja toimintamallit markkinoilla sekä muut aihetodisteet voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tällaisessa päättelyssä ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ole estettä antaa muiden hajanaisten todisteiden ohella merkitystä todistajien kertomuksille siitä, mitä he ovat kuulleet kerrottavan. Vastaavasti yksittäisten tapahtumien samankaltaisuudesta saattaa olla mahdollista päätellä tapahtumien välinen yhteys ja niiden muodostama kokonaisuus; keskeistä on esitetyn todistelun tarkastelu kokonaisvaltaisesti.
Ajallisen keston osalta riittävänä on korkeimman hallinto-oikeuden mukaan pidettävä sitä, että esitetyt todisteet liittyvät ajallisesti riittävän läheisiin tosiseikkoihin, jotta voidaan kohtuudella todeta, että kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen on jatkunut keskeytymättä väitetyn kartellin alkamisajankohdan ja päättymisajankohdan välillä.
EY:n prosessisääntöjen soveltaminen. Korkein markkina-oikeus painotti kilpailunrajoituslain säännösten tulkinnassa EY:n oikeuden merkitystä yli kansallisen lain sanamuotojen. Korkeimman hallinto oikeuden mukaan vuonna 1992 ja sen jälkeen kilpailunrajoituslakiin tehtyjen muutosten tarkoituksena on ollut lähentää sääntely EY:n kilpailuoikeuden kanssa. Kun asfalttikartelliasiassa niin sanottu kauppavaikutus toteutui, kilpailunrajoituslain säännösten tulkinnassa oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten niitä koskeva tulkintakäytäntö. Tämä oli siitä huolimatta, että Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys ei perustunut EY:n 81 artiklan rikkomukseen.
Muun muassa vastuun seuraannon, seuraamusmaksun enimmäismäärän laskennan ja elinkeinonharjoittajan määritelmän osalta korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisevasti painoarvoa yhteisön kilpailusääntöjen mukaiselle tulkinnalle kilpailunrajoituslain säännösten sanamuotojen joutuessa väistymään.
Muita linjauksia. Edellä mainittujen tulkintojen lisäksi korkein hallinto-oikeus otti kantaa muun muassa seuraamusmaksuesityksen tekemiselle säädettyyn määräaikaan, Kilpailuviraston tutkintamenettelyiden yhteensopivuuteen Euroopan ihmisoikeussopimuksen sääntelyn kanssa, vastuun seuraantoon yrityskauppojen yhteydessä, oikeuteen kieltäytyä todistamasta sekä seuraamusmaksun määrään vaikuttaviin seikkoihin.
Linkki päätökseen:
http://www.kho.fi/paatokset/48045.htm
Laati: Mikko Huimala, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy