John Crane Safematic Oy (John Crane) valitti Kilpailuviraston päätöksestä 6.6.2008, jossa virasto totesi yhtiön syyllistyneen kilpailunrajoituslain vastaiseen määrähinnoitteluun. Rikkomuksen toteamisesta huolimatta Kilpailuvirasto poisti asian kilpailunrajoituslain 12 §:n nojalla käsittelystä.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa säädetään, että mikäli Kilpailuvirasto katsoo kilpailunrajoituslaissa säädetyn kiellon täyttyneen, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana.

John Crane vaati markkinaoikeudelta, että se kumoaa Kilpailuviraston mainitun päätöksen siltä osin, kuin siinä on todettu yhtiön syyllistyneen kilpailunrajoituslain vastaiseen määrähinnoitteluun.

Markkinaoikeus ei ottanut asiaa tutkittavaksi. Markkinaoikeuden mukaan valitus koski vain Kilpailuviraston päätöksen perusteluita, eikä niillä ole oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä. Markkinaoikeus katsoi, että edes vireillä oleva vahingonkorvauskanne John Cranea vastaan käräjäoikeudessa ei ollut riittävä peruste sille, että Kilpailuviraston päätöksen perusteluissa lausutuilla toteamuksilla olisi sellaisia oikeudellisia vaikutuksia, joiden johdosta päätöksen perusteluista voitaisiin erikseen valittaa.

John Crane olisi ilmeisesti voinut saada asian vireille markkinaoikeudessa, jos se olisi valittanut myös Kilpailuviraston päätökseen sisältyneestä, kilpailunrajoituslain 12 §:n soveltamista koskeneesta vähämerkityksellisyyden arvioinnista. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut, että John Cranen olisi tullut kiistää vähämerkityksellisyysarvioinnin perusteluiden riittävyys taikka se, että kyse ei ole vähämerkityksellisestä rajoituksesta. Rajoituksen vähämerkityksisyyden kiistäminen lienee kuitenkin käytännössä harvoin väitettyyn kilpailunrajoitukseen osallistuneen intressissä.

Linkki päätökseen:
http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/46480.htm
Laati: Mikko Huimala, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy

Nordea Pankki Oyj, OP-Keskus osk ja Sampo Pankki antoivat neuvottelujen jälkeen Kilpailuvirastolle sitoumukset käteisautomaattinostojen hinnoittelun muuttamisesta. Kyseiset pankit omistavat Automatia Pankkiautomaatit Oy:n (”Automatia”) osakekannan. Automatia ylläpitää Suomen laajinta käteisautomaattiverkkoa.

Asian taustalla on uusien käteisautomaattitoimijoiden tulo Suomen markkinoille. Automatian omistavat pankit ovat veloittaneet asiakkailtaan jonkin verran korkeampia tapahtumamaksuja debit-korttinostoista (Visa Electron, Visa Debit ja MasterCard Debit) muiden kuin Automatian käteisautomaattien käytöstä.

Automatia, Suomen laajimpana käteisautomaattiverkkona, tuottaa käteisautomaattitapahtumat edullisemmin tapahtumaa kohden kuin sen kilpailijat. Uusien käteisautomaattitoimijoiden pankeilta veloittama hinta on noin 60-100 senttiä enemmän tapahtumaa kohden. Kilpailuviraston mukaan pankkien omilta asiakkailtaan veloittama hinta kilpailevien käteisautomaattien käytöstä oli kuitenkin korkeampi kuin mainittu kustannusero. Kilpailuviraston mukaan eräänä syynä tämänlaiseen hintasyrjintään on pankkien osakkeenomistus Automatiassa.

Kilpailuvirasto arvioi Automatian omistajapankeilla olevan yhteinen määräävä markkina-asema käteisen jakelu markkinoilla Suomessa. Tulkinta perustui siihen, että Automatia muodostaa rakenteellisen, omistuksellisen ja taloudellisen linkin sen omistajien välille ja Automatian markkinaosuus Suomen käteisen jakelussa on noin 85 %. Tämä Kilpailuviraston mukaan osoitukseksi siitä, ett EY:n oikeuskäytännössä vahvistetut yhteisen määräävän markkina-aseman tunnusmerkit täyttyvät. Kilpailuvirasto epäili edellä sanotun hinnoittelueron olevan yhteisen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Epäillyn väärinkäytön tutkinta päättyi, kun Automatian omistajapankit antoivat sitoumuksen hinnoitella vastaavin perustein riippumatta siitä, tekeekö asiakas noston Automatian tai sen kilpailijoiden automaateista. Pankit voivat kuitenkin veloittaa asiakkailtaan edelleen korkeampia hintoja kilpailevien automaattiverkkojen käytöstä siltä osin, kuin näistä aiheutuu pankeille korkeampia kustannuksia verrattuna Automatian tapahtumamaksuihin.

Kilpailuviraston 18.6.2009 antama ratkaisu on kolmas sitoumuspäätös sen jälkeen, kun kilpailunrajoituslakiin lisättiin mahdollisuus päättää kilpailunrajoitusasian tutkinta yritysten antamien sitoumusten perusteella. Ratkaisu on lainvoimainen.

Linkki päätökseen:
http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/ratk/r-2007-61-0964.pdf
Laati: Mikko Huimala, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy